Tämäkin aihe on sellainen, josta melkeen kannattaisi aloittaa kokonaan oma säie.

Tämän aiheen kanssa kuitenkin moni taistelee. Näköjään jo yksinkertaistenkin kytkentöjen kanssa.
Kuitenkin on varmasti olemassa "nyrkkisääntöjä" piirilevyn suunnittelusta.
Jos ei kirjatietoa, niin ainakin kokemusten kautta saatua.

[offtopic]
En tiedä elektroniikasta, mutta ainakin konetekniikassa voidaan simuloida monimutkaisiakin kokoonpanoja ja saada jokin suuntaa antava approksimaatio testistä. Perus kynällä ja laskukoneella menisi äkkiä toinen sormi suuhun ja toinen... Joskus jopa mahdottomia ratkaista käsin. Joten apuun tulevat sitten numeeriset menetelmät kuten FEM-laskenta ym..

Monestikaan ei ole tarvetta kovin tarkalle tulokselle, vaan se täytyy soveltaa tilanteen sallimissa rajoissa.
Huolellisessa laitesuunnittesuunnittelussahan on kuitekin tehtävä jonkun sortin prototyyppi, ennenkuin sitä voi laittaa "tuotantoon"

Tokikin elektroniikassa taitaa olla enemmän muuttujia, joita ratkaista, joten en toki väitä ettei ko. softalle olisi käyttöä. Eikö yksinkertaisia simulaattoreita kuitenkin ole? Orcad yms? [/offtopic]

Korjaan tuota mitä pitää... Prossulla ajettavaa softaa ei tarvitse pystyä simuloimaan, riittää kun pystyy ennustamaan pahimman tapauksen ja simuloimaan sen...

Mekaniikka on ehkä helpompaa simuloitavaa kun siinä ei tarvitse ottaa ympäristöä huomioon ja kappale tai kokonaisuus on suhteellisen homogeeninen, toisin kuin sähkömagneettinen kenttä joka on yhtä hyvin stabiili ja helppo asetella haluttuun muotoon kuin kuminauhoilla paketoitu hyytelö.

Tuollainen pahimman tapauksen ennustaminen vaan ei sitten vastaa todellisuutta, oikeassa testissäkin pitää olla se oikea softa ajossa jotta EMC-hyväksynnällä on merkitystä. Ei ole järkeä alkaa debuggaamaan tilannetta jota ei oikeasti esiinny. Samoin jos laitteessa on TFT-näyttö niin se näyttökuva vaikuttaa ihan oleellisesti miltä pörinä näyttää vastaanottimessa. Pahimman tapauksen ennustaminenkaan ei ole niin helppoa. Signaaleja kun on kuitenkin satoja-tuhansia yhdellä piirilevyllä. Käytännössä edes mittaukset eivät aina ole hyvin toistettavia, pienikin kaapelien siirto tai laitteen tilan muutos voi heittää tulosta jopa 5-10 dB.

Listasta muuten puuttuu laitteeseen liitetyt kaapelit ja niiden asettelu. Nämä ovat edes kohtuullisesti suunnitellussa laitteessa se pahin emissiolähde.

Onhan noita EMC-simulointisoftia olemassa. Nämä yleensä simuloivat hyvin rajallista signaalimäärää sekä eivät ota mitään kantaa laitteen kytkennän toimintaan, kuten esim. spice-simulointi tekisi. Mutta kun jos ihan simppelinkin piirilevyantennin säteilykuvion tarkka simulointi vie jopa päiväkausia aikaa niin ihan selvä että kokonaisen elektroniikkalaitteen simulointi järkevässä ajassa on täysin mahdotonta ainakin ilman aurinkokunnan kokoista tietokonefarmia. Kätevämpää kasata se proto ja mennä labraan mittaamaan. Todellisuus ratkaisee Maxwellin yhtälöt plus toteuttaa sen toiminnan vaivattomasti täysin reaaliajassa

Aikoinaan olin suomalaisen alan gurun, Raimo Sepposen EMC-kurssilla ja suunnilleen samaa mieltä hänkin oli aiheesta. Sen sijaan lähikenttämittapäät + spektrianalysaattori + mielikuvitus on paljon hyödyllisempi, se sentään kohtuullisen hyvin korreloi oikeiden mittausten kanssa kun vaan tietää mitä pitää mitata.

Voisipa noista vinkeistä "luotettavan ja hiljaisen" elektroniikan suunnitteluun tehdäkin jonkunlaisen vinkkitopicin, muutamia juttuja on tullut kyllä havaittua ihan käytännössä (jotka teoriassakin ovat oikeita ratkaisuja). Pidin aiheesta töissä männäsyksynä .

t. Janne

Erittäin hyvä dokumentti !!!!!!